Kalajuttu

Tuli puheeksi, minne tähdätä, jos on tuulastamassa. Nettiä selaamalla löytää helposti aihetta käsitteleviä sivuja, mutta kaikissa löytämissäni  kuvat olivat niissä järjestään väärin eivätkä takuulla johdata  maaliin, jos niiden mukaisesti tähtää. Alla oma esitykseni aiheesta.

Kala näyttää olevan sitä lähempänä havaitsijaa ja pintaa mita viistommin sitä katsoo.

Kuvassa  näkösäteiden taipuminen on laskettu Snellin lain mukaisesti käyttäen veden taitekertoimena arvoa n=1.33. Siinä silmä on piirretty luonnottoman suureksi jotta näkösäteiden välinen ero näkyisi selvästi. Jos kala olisi metrin syvyydellä, olisi iiriksen halkaisija kuvan mittakaavassa  n. 50 mm. Todenmukaisemmalla 5 mm:n arvolla kalan valekuva kohoaisi näkösäteen suunnassa noin  3 cm. 

Kuvasta havaitsee, että jokainen valekuvan piste on lähempänä havaitsijaa kuin vastaava piste oikeassa kalassa. Tästä voisi äkkiseltään otaksua, että valekuva olisi tai ainakin näyttäisi suuremmalta kuin oikea kala. Tämä pitääkin paikkansa, jos kalaa katsoo suoraan sen yläpuolelta ja läheltä veden pintaa. Sen sijaan, jos kalaa katsoo viistosti, näyttää se kyllä leveämmältä mutta samalla niin ohuelta, että katselusuunnassa  kuvan pinta-ala  yleensä on selvästi pienempi. Alla muutama valokuva aiheesta.

Sormus kuvattuna tyhjässä ja vedellä täytetyssä astiassa sekä yhdistelmäkuva molemmista. Mittaustarkkuuden rajoissa sormuksen pinta-ala  molemmissa kuvissa on yhtäsuuri.
Kuvissa näkösäteen suunta  on n. -40°.

Tässä kuvassa näkösäteen suunta oli n. -20° ja valekuvat 
ovat nyt selvästi pienempiä kuin  oikeat esineet.

Yhdistelmäkuva kahdella vedenkorkeudella kuvatuista valekuvista.
Näkösäteen suunta kuvissa n. -27°. 

Sivukuvasta näemme, miten valekuva siirtyy kohti katsojaa.

Tässä kuvasarjassa katselukulma oli n. -75°, kameran etäisyys pohjasta 150 mm ja vedenpinnan
korkeus 45 mm. Viimeisessä kuvassa korkeus oli n. 90 mm ja  katselukulma pystympi.
Näemme, että kuva näyttää sitä suuremmalta mitä lähempänä veden pintaa katsoja on.